Elämänvirta vie tätiä

Heipskukkuu vaan kaikille (kahdelle–kolmelle lukijalleni)! 

Ajattelin käväistä väliaikatiedottamassa, että en ole unohtanut rakasta kässyblogiani, enkä varsinkaan käsitöitä. Kaikenlaista on puikoilla ja koukullakin, mutta elämä on nyt hetkellisesti taas ollut semmoista, että ei ole kerennyt kuvailla saati päivitellä.

Olen nyt taas innostunut suurista isoäidinneliöistä, pienistä pussukoista, nukketalon rempasta ja Kässymessut netissä -tapahtumasta... ja sen sellaisesta. Huovutin jopa lampunvarjostimen, joka on aika surkuhupaisa, koska huopa loppui kesken – ja taidot samaten. (Älkää peljätkö, se on lasikuvun päällä ja lamppukin on viileä energiansäästölamppu.)

Mitäs teillä on meneillään – lukeekohan tätä edes kukaan...?

Meitsillä on tänään taas ohjelmassa kirjoitusryhmää ja lautakunnan kokous (jossa voi samalla neuloa) ja huomenna toinen kokous (jossa ei voi), ja semmoista pientä härdelliä loppuviikkoon asti.

Kevättäkin jo taas pukkaa, ja ehkä senkin myötä on kasvanut rakkaus keltaiseen väriin. Olen villiintynyt. 

Palaillaan pian, voikaa hyvin!

Väriä luureihin!

Äänikirjojen ja musiikin kuuntelukaverini, kuulokemikrofoni (jota joskus myös kokouksissa käytetään), alkoi olla vähän ressukan näköinen. Pehmusteet olivat alkaneet repeillä, ja mietin, että mikäs nyt eteen, kun itse kuulokkeet toimivat edelleen mainiosti.

Kaipa noita pehmusteita voi jostakin ostaakin, mutta höpsönä ihmisenä keksin vähän luovemman vaihtoehdon ja virkkasin kuulokkeisiin värikkäät lankapehmusteet. Tämä oli aika simppeli ja nopea projekti, pelkkiä pylväitä vaan. 

Vielä on testaamatta, miten lankapehmuste vaikuttaa kuuluvuuteen eli pitääkö laittaa ns. volat täysille niiden takia. (Kuunnelkaa nyt tuota tätiä kun se yrittää puhua nuorisokieltä... 😀) 

Mikrofoni on kuitenkin pehmusteen ulkopuolella, joten puheeni varmaan kuuluu vastaanottajalle entiseen tapaan. Hyvä niin, sillä tarvitsen näitä taas ensi viikolla voimauttavan kirjoittamisen etäryhmässä.

Joka tapauksessa, pääsen kohtapuoliin testaamaan audiot, kun lähden toisen karvakuonon ja äänikirjan kanssa lenkille. Äänikirjakin liittyy käsitöihin, kuuntelen nimittäin neuledekkaria A Murderous Tangle (Sally Goldenbaum). Aivan viihdyttävä sekin, joskaan koko sarjaa ei näemmä löydy äänikirjapalvelusta. Tämä taisi olla sarjan kolmas. Outoa, että on julkaistu vain muutama osa, eivätkä nekään peräkkäisiä.

Tämä oli hauska välivirkkaus, vaikka ei taas riittänytkään pidemmäksi kuin yhden elokuvan harrasteeksi, mutta väri piristää – ja nyt mietinkin, mitä kaikkea muuta vielä keksin värittää tuolla ihanalla turkoosilla langalla. Sitä on vielä loppukerä jäljellä! 💙

PS: Testasin; oikein hyvin kuuluu langankin läpi!

Silmukkamerkit, nuo neulojan pikku apulaiset

Kerroin aiemmin, että harrastan koruaskartelua, ja olen antanut koruja näin ollen myös lahjoiksi. Olen myös innostunut tekemään silmukkamerkkejä – jopa yli oman tarpeen.

Juuri nyt ei kuitenkaan lähipiirissä ole sellaisia lahjottavia, jotka harrastaisivat neulomista, joten silmukkamerkkejä on päässyt hiukan kertymään varastoon. 

Olen tehnyt aika paljon silmukkamerkkejä joissa on teräspiikissä lasihelmiä ja muita koruosia. Rengas taisi olla hopeoitua kuparia tms., mutta en ole ihan varma.

Ruskeisiin silmukkamerkkeihin käytin suuria kuparisia korvakorurenkaita, joten menevät suuriinkin puikkoihin ja ovat avattavia.

Nämä toimivat ainakin itselläni hyvin neuleiden paikkamerkkeinä, joten ajattelin nyt kysellä täällä blogissakin, olisiko jollakulla käyttöä tällaisille – ja jos, niin mitkä olisivat sinun lempparisi? 

Mietiskelen myös, pitäisikö vaikka arpoa teidän kesken joku näistä seteistä. 

Mitä olette mieltä?

Etsinnässä virkkausprojekti...

Olen vähän semmoinen joka suuntaan menijä, joten sen lisäksi, että minulla on villasukkaprojekti (ja erinäisiä muita neuleprojekteja) kesken, haluaisin myös jonkin kivan virkkaustyön, jota voisin tehdä silloin kun iskee virkkausinspis. Olisiko sinulla mitään kivoja ideoita?

Kuten sanoin aiemmin, tykkään helpoista käsitöistä, joita ei niin kovin paljon tarvitse seurata, eikä ainakaan laskea silmukoita (alun jälkeen). Olen virkannut sen sata kännykkäpussukkaa, pussukoita tableteille ja muille laitteille, asusteita, vinon pinon isoäidinneliöitä joista ehkä tulee jotain joskus, kirjataskuja, nenäliina"boksin"... jos jonkinlaista pikkutyötä. 

Nyt ehkä kuitenkin haluaisin semisti suuremman työn, joka ei ns. heti lopu kesken (eli valmistu). En ole kovin innostunut isoäidinneliöiden tai muiden palojen yhdistämisestä (tai kirjavien töiden päättelystä), joten olisi kiva, jos työ olisi yhtenäinen rakenteeltaan. Vaikkapa hartiahuivi (jolle olisi käyttöäkin). Lankoja on kertynyt varastoon, joten mielellään käyttäisin niitä pois. 

Lisäksi on semmoinen pikku dilemma, että olen pikkuisen liian kärsimätön ohjeiden lukemisen suhteen. Nappaan yleensä jostakin vain idean ja lähden sitten itse kehittelemään, miten sen teen. Tiedän, se on paljon hitaampaa ja vaivalloisempaa, mutta minusta on hauskaa keksiä itse.

Minulla on tili Ravelryssä, mutta en ole päivittänyt aikoihin sinne mitään, ja siellä odottaa uuvuttava runsaudenpula ja valinnanvaikeus – en siis uskalla mennä sinne etsimään. Sieltä ei pääse pois! 🙈😅

Vinkkaa minulle jotakin! Jos se sopii hyvin etäkokousten tai dekkarien kanssa, siitä tulee lisäpisteitä. 💜 

Kaikki ehdotukset nyt ja myöhemminkin ovat hyvin tervetulleita!

Villasukkarakkautta

Rakastan villasukkien neulomista. 😍 Vaikka olen varsinaisesti oppinut neulomaan vasta aikuisiällä (Youtube-videoista – kaikkea sitä netissä oppii!), koen villasukkien neulomisen helpoksi ja kivaksi hommaksi vaikkapa dekkarisarjoja katsellessa. 

Kun olin nuori, äitini piti meidät sisarukset villasukissa, mutta onneksi opettelin itsekin neulomaan. Hän ei valitettavasti ole enää täällä meille sukkia tekemässä, mutta saatoimme sentään hetken ajan jakaa tämän yhteisen innostuksemme. 

Villasukkia tosiaankin kuluu; olen melkoinen villasukkahiihtäjä. Ja tietty, kun asuu vanhassa talossa, kaikenlaiset lämmittävät asiat ovat tarpeen.

Tykkään simppeleistä neuleista, koska en halua seurata kaavioita ja laskea silmukoita vaan tehdä posottaa vain katsomatta. Olen opetellut aikanaan magic loop -tekniikan, ja nyt neulonkin samanaikaisesti molemmat sukat yhdellä pyöröpuikolla. Työ tarvitsee jakaa kahdelle pyöröpuikolle vasta, kun lähden tekemään kantapäiden kavennusta. Kun se on tehty, siirrän molemmat jälleen yhdelle pyörölle ja teen yhtä aikaa kärkeen asti. Molempien samanaikainen neulominen on tarpeen, koska muuten minulla olisi todella paljon parittomia villasukkia. En todellakaan muista enää jälkikäteen, missä kohtaa olen vaihtanut väriä tai montako kerrosta olen neulonut mitäkin.

Neulepussina on tällä kertaa USA:sta muinoin tilattu
kirjatasku, joka pitää kerät hyvin paikoillaan. 

Tästä selvisikin jo, että teen sukat tosiaan varresta alaspäin "perinteisellä" mallilla, eli en ole opetellut varpaista aloittamista vielä. Tai no, olen kerran aloittanut opettelun, mutta se alku taitaa edelleen pölyttyä jossain jemmassa. Se ei jotenkin inspiroinut sillä hetkellä, mutta en sano, etten koskaan sitä aikoisi opetella. Kyllä se edelleenkin jollain lailla kiinnostaa.

Nyt aloitin taas perussukat Novitan 7 veljestä Karkkiraita-langasta, sillä kerä oli minusta ihanan värinen. Olen vähän lemmessä vaaleanpunaiseen ja pinkkiin, varsinkin maanläheisen ruskean sävyjen kanssa. 

Päätin, että tällä kertaa yksi kerä saa riittää, eli en tee pitkiä varsia niin kuin yleensä. Jaoin kerän kahdeksi keräksi joista lanka tulee sisältä, joten värit ovat sukissa toistensa peilikuvat. Se on minusta oikeastaan aika hauska efekti. Kantapään jälkeen aion kaventaa jalkaosan istuvammaksi, vaikka välillä olen tehnyt joustoneuletta jalkaosankin. Jousto on lämpimämpi, mutta istuva sopii paremmin kenkiin.

Nämä valmistunevat muutaman elokuvan tai jonkin dekkarisarjakauden katsomisen myötä, kunhan vain maltan istua tekemässä. Ja tunnustan: usein neulon myös etäkokousten aikana. Shh! Älkää kertoko kenellekään. 😉

Seuraavaksi taidan katsoa BritBoxista ehkä Midsomerin murhia (vanhoja jaksoja) tai ehkä Areenasta uutta Mahdoton tapaus -sarjaa, joka on yllättävän viihdyttävä. Silloin en kyllä todellakaan voi laskea silmukoita, kun pitää lukea tekstitykset. Brittisarjat ymmärrän kyllä ilman tekstiäkin, mutta ranskankielen taitoni on aivan olematonta. Yhtä kaikki, suosittelen ko. sarjaa, jollet ole vielä tsekannut. Se on varsin hauska!

Herra Kissukin rakastaa lankoja.

Käsitöitä usein hiukan hankaloittaa Herra Kissu, joka haluaisi mielellään sylitellä samaan aikaan. Se on kyllä todellinen sylikissu, joka keksii kiemurrella vaikka mistä välistä, kun haluaa huomiota.

PS: Mikä on sinun lemppariviihdykkeesi samalla kun neulot, virkkaat tms.? Kuunteletko musiikkia, podcasteja, kirjoja, vai katsotko jotakin? Vai osaatko keskittyä vain käsityöhön ilman oheistoimintaa? (Minä en oikein osaa...) 

Suosittele hyviä kuunneltavia ja katsottavia!

Moro vaan!

Jonkinlainen esittelyntapainen olisi varmaan paikallaan. 

Olen maalle muuttanut kirjoittava naisihminen, joka harrastaa mm. aika simppeleitä käsitöitä, dekkareita ja nähtävästi blogien(kin) kirjoittamista. Blogeja olen pitänyt jo vuodesta 2005 useampia – vaihtelevalla innolla ja vaihtelevin teemoin. Nyt ajattelin keskittyä lähinnä mukaviin asioihin, eli kotoiluun, käsitöihin ja lemmikkijuttuihin, joten jos nämä kiinnostavat, tervetuloa seuraamaan!

Neulomisen, virkkaamisen ja muun puuhastelun ohessa luen ja kuuntelen kirjoja, katson Midsomerin murhia, Vera Stanhopea tai muita murhamysteereitä, ja rapsuttelen tietenkin koiraa tai kissua. Tykkään myös täytellä ristikoita ja ratkoa pulmia, joten (kuten muutkin dekkarien rakastajat) kuvittelen, että olisin loistava harrastelijaetsivä. Lukisin mielelläni lisää suomenkielisiä neuledekkareita (ja mietin välillä, pitääkö minun itse ryhtyä kirjoittamaan niitä lisää). En kuitenkaan halua olla missään tekemisissä todellisen väkivallan tai väkivaltaviihteen kanssa, joten pysyttelen poissa true crime -areenoilta. Minkä neiti Marplen maailma minussa siis menettääkään!

Harrastan myös bujoilua, koruaskartelua ja järjestämistä (ja haaveilen ryhtymisestä ammattijärjestäjäksi), joten arvelen, että nämäkin jutut saattavat kirjoituksissa vilahdella.

Rakastan vihreää teetä, mutta juon myös kahvia. Lempiteeni on vihreä minttutee, lempisuklaani tumma minttusuklaa. Myös koirani nimi on Minttu. 😄 Rakastan leivonnaisia, mutta en oikeastaan osaa itse leipoa (ilman ohjetta ainakaan). Minua voi siis koska tahansa mieluusti lahjoa mokkapaloilla ja pullalla... 😍😁

Työni on markkinointi-, kulttuuri- ja viestintäalalla, mutta yritän olla kirjoittamatta liikaa työjuttuja. Niistä tulee etupäässä kirjoiteltua muualle.

Blogistaniasta lähdin etsimään ideoita ja inspiraatiota niin uusiin käsitöihin kuin muuhunkin mukavaan, joten kaikenlaisista aiheisiin liittyvistä saapi vinkkailla. Ollaan yhteydessä!